Aloitan maaliskuun 26. päivä seurakuntapastorin hommat Pohjois-Pohjanmaalla, pienessä seurakunnassa jossa on 2522 jäsentä, vähän yli 82% kunnan väkimäärästä.

Papisto koostuu kirkkoherrasta, kappalaisesta ja minusta. Kirkkoneuvosto valitsi minut yksimielisesti seurakuntapastorin virkaan, vaikka tiedän, että ihan kaikki eivät suurella riemulla tervehdi naispapin tuloa seudulle.

Haasteita siis edessä! Olen asunut etelä-Suomessa yli puolet elämästäni, vaikka olenkin kotoisin itärajan tuntumasta, Kajaanista pohjoiseen. Jo vuosia olen haaveillut paluumuutosta mutta papiksi vihkimättömälle teologian maisterille/sairaanhoitaja-diakonissalle ei vain töitä löytynyt. 

Sitten nappasi, kun kotikuntani kirkkoherra, joka on ystäväni, ujutti minut Kuopion hiippakunnan piispan pakeille. Tarinoimme piispa Jari Jolkkosen kanssa pari tuntia, ja seuraavana päivänä kännykkääni paukahti viesti: "virka avoinna. Hae sitä!"

Valmistuin teologian maisteriksi viime elokuussa, ja sen jälkeen olen kirjoittanut kymmeniä työpaikkahakemuksia ja käynyt haastatteluissa Ylitorniota myöten. Mukanani on aina ollut uskollinen ystäväni Anne jonka olen tuntenut ikuisuuden ja joka on empimättä lähtenyt mukaani reissuille - - vähänniinku pitämään huolta, että housun prässit ovat suorassa eikä naamassa ole liikaa ripsiväriä.

Haastattelut ovat menneet hyvin, mutta kun joukossa on ollut yksikin jo papiksi vihitty hakija, muiden mahikset ovat menneet siinä.

Nytkin tiedän ainakin viisi asiaa joita minun pitäisi tehdä mieluummin kuin roikkua tässä koneella. Muuttaminen ei käy käden käänteessä, kun vuosien varrella on tavaraa kertynyt. Ja mistä asunto? Ensin vaikutti siltä, että joutuisin kimpsuineni ja kampsuineni seurakunnan vierashuoneeseen. Soitin kuitenkin kunnan asuntotoimistoon ja sain yllättyä iloisesti: asuntoja oli runsaasti, senkun vain valitsin.

Ensi viikolla muuttoauto kurvaa pihaan ja lastaan kyytiin tavarani, itseni, kaksi isoa koiraa ja itsepäisen kissan, ja matka uuteen alkaa. Toivottavasti jo viikon kuluttua kaikki on kunnossa paritalonpuolikkaassamme, jonka piha on aidattu ja olohuoneen ikkunoista näkee järvenselän.

Kirjoittelen tätä blogia ajankulukseni ja kertoakseni elämästäni ja työstäni. 
"Voi minua, ellen evankeliumia julista!" Pappina minun tehtäväni on tietysti kertoa Jeesuksesta eikä itsestäni.